Rakennus sisältää sekä asuntoja että erillisen museon, joihin on eri sisäänkäynnit Eastmanvägenin puolella. Galleriat, kahvila ja näyttelytilat sijaitsevat pohjakerroksessa, ja suuremmat näyttelytilat on sijoitettu kellarikerrokseen ja rakennuksen keskelle. Ylemmät kerrokset puolestaan toimivat asuintiloina. Rakennuksen kruunaa kattohuoneisto, jossa on esillä Karlssonin oma kokoelma pääasiassa skandinaavista 1900-luvun taidetta. Huoneisto on sisustettu Karlssonin kartanon sisätilojen peilikuvaksi. 

Taidetorni

Arkkitehti Gert Wingårdh kertoo suunnitelmastaan: ”Museo toimii ympäristössään kuin jalometallinen koru, jonka kruunaa hohtava timantti. Sen ankara ulkomuoto kätkee sisälleen yllätyksiä: taide, kulttuuri ja kahvila toimivat jatkumona kadun sykkeelle.” Rakennuksen ohjelmassa ja sijoittelussa huomioitiin alueen asemakaava, jonka mukaan tällä näkyvällä paikalla olevien uusien rakennuksien on oltava viisikerroksisia, niiden ylimmän kerroksen on oltava muuta rakennusta sisempänä ja pohjakerros on suunniteltava julkiseen käyttöön. Rakennuksesta 40 % on yleisessä käytössä: pohjakerros, keskiosa ja ylin kerros, jonka näyttelyt hyötyvät valon runsaudesta.

Kaupungin keskustassa sijaitseva rakennus saa moni-ilmeisyyttä kullanhohtoisen kuparin ansiosta. Ylimmässä kerroksessa toistuu Karlssonin Ekolmsnäsissä sijaitsevan kodin muotoilu, mutta sen julkisivu ja katto on tasaisesti ympäröity rei’itetyillä, kullanhohtoisilla metallilevyillä. Yövalaistus antaa rei’itetylle, kullanhohtoiselle metallille dramaattisen vaikutelman. Keskimmäisten kerrosten julkisivut on verhoiltu kullanhohtoisilla levyillä, joiden leveys vaihtelee. Sekä sisä- että ulkokatoissa on käytetty puolestaan rei’itettyjä paneeleja sekä valoja. Myös jotkin sisäseinät ja ovet on verhoiltu kupariseoksella.

Kullanhohtoinen kupariseos

Rakennuksessa on käytetty alumiinia ja sinkkiä sisältävää kupariseosta, joka on erittäin vakaata ja joka säilyttää kultaisen värinsä pitkään. Se reagoi ympäristöolosuhteisiin eri tavalla kuin puhdas kupari, joka hapettuessaan muuttuu tummanruskeaksi ja saa lopulta kuparille ominaisen vihreän patinan. Seoksen pinnalla on ohut suojaava oksidikerros, joka sisältää seoksen kaikkia aineosia. Sen ansiosta pinta säilyy kullanvärisenä rajattoman ajan. Pinta ainoastaan menettää hieman kiiltoaan ja muuttuu himmeämmäksi, kun oksidikerros paksuuntuu ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Kullanhohtoinen seos näyttää arvokkaalta ja laadukkaalta sekä kestää erinomaisesti niin mekaanista kulutusta kuin korroosiotakin. Materiaali on lisäksi erittäin vakaata ja lujaa. Sitä on myös helppo muotoilla kylmänä ja käsitellä vakiomenetelmin. Molemmat johtavat kuparinvalmistajat tarjoavat samantyyppisiä kullanhohtoisia kupariseosversioita.